"Taiteen tekemisessä mulle on tärkeää sellainen vuoropuhelu, jolla on mahdollisuus muuttaa siihen osallistujia. Työskentelen usein niin, että teoksen valmistamiseen kuuluu paljon kuuntelemista, seuraamista ja keskustelua: haastattelen, menen mukaan, pyydän mukaan, opiskelen, kerään dataa ja materiaa. Luon erilaisia tiloja ja tilanteita, joissa ollaan yhdessä ja kuunnellaan toinen toisiamme. Sitten järjestelen sitä kaikkea yksin tai yhdessä, tutkailen mikä on olennaista tässä hetkessä ja alan muovata ja kiteyttää. Suunnittelen ne vuorovaikutusprosessit tarkkaan, vaikka siellä sisällä onkin sitten paljon tilaa yllätyksille ja muutokselle. Joskus se prosessi - siis se miten asiat tehdään ja miksi - on jo itsessään teos tai sisältää teoksen. Joskus taas teos on jotain, joka tulee vasta prosessin jälkeen, esim. installaatio, performanssi, julkaisu tai veistos.

​

Arkiset esineet, rutiinit ja paikat on mulle monesti tärkeitä lähtökohtia ja raameja. On kiinnostavaa ja hurjaa millaisia normeja ja sääntöjä niihin kiinnittyy - ja toisaalta toiveita ja täysin sanoittamattomia maailmoja! Tyypillisiä tapahtumapaikkoja mun jutuille on olleet esimerkiksi julkiset tilat ja laitokset. Työ, työttömyys, osallisuus ja osattomuus on puolestaan sellaisia teemoja joihin aina palaan. Nehän liittyy vahvasti myös taiteen tekemisen hauraisiin rakenteisiin - asiaan, joka on itselleni se suurin kipukohta koko tässä hommassa. Miten rakennetaan eettisesti kestävää taidetyötä?, on kysymys, jonka haluaisin ratkaista.

​

Korvaamattoman selkänojan praktiikalleni ovat tarjonneet opinnot Turun taideakatemian Taiteen uudet kontekstit -koulutusohjelmassa (TIO YAMK, 2022), Metropolia-ammattikorkeakoulun esittävän taiteen -koulutusohjelmassa (TIO AMK, 2013) sekä Helsingin Yliopiston humanistisessa ja teologisessa tiedekunnassa (TM, 2014).